Viimeistä viedään - lomapäivää nimittäin. Tosin mieli askartelee jo ahkerasti lauantaissa. Ennakolta tiedän, että aamuyhdeksältä tuoliini istahtaa tuore ylioppilas, jolle tehdään lakinkestävä kampaus. Häntä puhelimessa haastatellessani en kuitenkaan saanut oikein vihiä, millaista kampausta hän toivoo. Ainoa asia, mistä molemmat olimme puhelun jälkeen varmoja oli se, että kampauksen painopisteen tulee olla alhaalla, koska sen kruu.

Tervetuloa! Karvat saavat kimmeltää glitteristä! Links to this post. Tuesday, 16 October 2012.

Olen nyt viikon tehnyt huomioita siitä, millaista on olla takaisin koti-Suomessa. Jotta saisin laajemman kuvan, matkustin haistelemaan merituulta Vaasaan pariksi päiväksi. Matkan syynä oli osittain myös se, etten kyllästyisi Tamper EIHÄN SELLAINEN olisi edes mahdollista, mitäs minä nyt, Esikoista ja Esikoisen uutta kotia kävin katsomassa. On kummallista, kun kaikki ympäril.

Jotain tarttis tehdä, ties kuinka mones osa. Saadaan vihdoinkin jonkinlainen sopimus solmittua ihan paperilla. Jospa siihen loppuisi eksän sanelupolitiikkakin.

Aikuinen nainen Itä-Suomesta kirjoittaa tänne ajatuksiaan elämästä ja eteen tulleesta erosta. Blogi syntyi tarpeesta purkaa ajatuksia uudesta elämäntilanteesta. Elämä vie ja välillä tekee mieli tehdä erilaisia asioita. Itsekin tunnustan jonkinlaisen viherpeukalon omistavani, se on tosin suuntautunut enemmän ja enemmän kukkien kasvatukseen, porkkanan sijasta. Huomasin sitten eräänä iltana viime viikolla seisovani keittiössä 12 litraa vadelmia san.

Oranssi ja muita värejä - mieleen juolahtavia asioita. Törmäsin netissä suuren suosion saavuttaneeseen japanilaiseen videoon. Jossa tehdään kolmen raaka-aineen juustokakku. Pitihän ihastuttavan yksinkertaista reseptiä kokeilla! Mämmikoura kun olen, tipautin kolmannen keltuaisen suoraan valkuaiskulhoon! Ensi kerralla aion kyllä taas yrittää alkuperäistä versiota.

Tarina siitä, miten elämä romahti 3 päivää ulkomaille muuton jälkeen, sekä siitä, kun elämässä on muutakin, kuin auringonpaistetta, korkokenkiä ja Louis Vuittonin laukkuja. Tyttöni toivoi joululahjaksi Drop Deadin vaatteita ja Suomen matkaa. Seuraavana aamuna tyttö heräsi yltä päältä näppylöissä. Paluulennolle ei ollut siis asiaa ta.

Rakastan sanoilla leikkimistä, kieputtelua ja merkitysten etsimistä. Jokaisella sanalla on oma värinsä ja tunnelmansa, jokainen lause on maisema. Maisema, jota en väsy katselemaan ja kuuntelemaan. Olen aina ihaillut taitavaa sanankäyttöä. Olen rakastunut ensin sanoihin ja sitten vasta sanojaan. Olen myös antanut pakit kun eräs miespoloinen erehtyi kirjoittamaan hyvää työ päivää. Olen kuullut rakkauden sanoja, mutta saanut silti nyrkistä. Se tarvitsee hellyyttä, silityksiä ja hy.