David Mitchellin monessa paikassa palkittu The Bone Clocks on yksi oudoimpia romaaneja, mitä olen lukenut. Puolivälissä en ollut vielä lainkaan varma, mitä kirja edes käsittelee. Ensimmäiset lähemmäs sata sivua kertoo teini-ikäisestä Hollysta, joka karkaa kotoa 70-luvun Englannissa. Poikaystävä, jonka piti olla elämän rakkaus, tekee inhottavan tempun. Alku ei myöskään enimmäkseen tuntunut kovin spefiltä, jota kirjan oli tarkoitus edustaa. Ja kyllä se punainen lanka.

Tässäpä orkesteri tarjottimellaan annos hauskaa ja hyväntuulista musiikkia hauskoille ja hyväntuulisille ihmisille. Luotamme junttagrooveen and kesähitteihin, tarttuviin laulumelodioihin and nokkeliksi kuvittelemiimme sanaleikkeihin. Voi että, kun sitä ollaan taas niin nokkelia. Ja kiitettäköön tässä nyt vielä julkisesti orkesterin roudari-manageri-graafikko -pariskuntaa Henriä an.

Friday, March 1, 2013. Mikä niissä norjalaisissa on? Niin vaan sitä kysyisin että, mikä niissä norjalaisissa on? Raikas vuonoilmako sen tekee, kasvattaa hyviä kirjailijoita? Anne B. Kirja on trilogian ensimmäinen osa. Odottavat tässä käteni ulottuvilla, mutta en anna itselleni lupaa aloittaa ennen kuin kirjoittamisen ennakkotehtävät on tehty. Ja sitten Kun olen luonasi. Jotkut tykkää siitä Erlend Loesta.