Näppärä ajankohta perheenlisäykselle muuttui palavaksi vauvakuumeeksi muutamassa kuukaudessa. Säännölliset 5-8 minuutin välein tulleet supistukset alkoivat maanantaina 31. klo 19 aikaan lenkittäessäni koiraa. Supistukset jatkuivat säännöllisinä läpi yön. Yöllä ei paljoa nukuttu, vaikka kipu olikin varsin helposti siedettävää. Helpotusta siihen hain kylvystä ja lämpimistä kaurapusseista. Illalla klo 21 aikaan, kun supi.

Odottavan aika on pitkä? Torstai 20. Hän on jo kolme kuukautta vanha ja oppii koko ajan jotakin uutta. Ihmettelee maailmaa suurin sinisin silmin ja me rakastamme häntä enemmän kuin mitään muuta. Jätän tämän blogin edelleen olemaan. Toivottavasti meidän tarinamme tuo jollekin rohkaisua siitä, että lapsettomuudesta voi päästä myös eteenpäin. Odottavan aika on pitkä? Perjantai 24. Mitä tälle blogille tulee tapahtumaan? Ehkä joskus tänne viel.

Olen kolmekymppinen nainen, jonka toiveissa on useamman vuoden ajan ollut oma lapsi. Sittemmin ajatukset on lapsihaaveiden sijaan vallannut pelko lapsettomaksi jäämisestä. Edellisessä kirjoituksessa kuvailemastani puhelusta on nyt kulunut tasan vuosi. Sen jälkeen olen odottanut kauhuissani keskenmenoa ja pelännyt 42. raskausviikolla, ettei lapsi synny lainkaan.

Suuria muutoksia ja uusia projekteja. Olen miettinyt viime aikoina paljon tämän blogin kohtaloa. Meille on tapahtumassa isoja muutoksia lähiaikoina ja jotenkin tuntuu, että ei se elämä pyöri pelkästään vauvajuttujen ympärillä.

En voisi olla enempää samaa mieltä. Äivä jokin tahaton asia muistuttaa lapsettomuudestamme ja pahimmillaan pilaa täydellisesti hyvän päivän. Än perhepäivälliset ja joulut ja merkkipäivät tulevat olemaan todella yksinäisiä tapahtumia. Kuka pitää meistä huolta kun vanhenemme? Okei, menen vähän asioiden edelle tässä, mutta.

Meille tuli tosiaankin vauva! Ja kirjoittelu jatkuu Vauvamuistojen muodossa täällä. Kiitos vielä kaikille onnittelijoille! Ei tässä ole kerennyt paljon nettiä tai blogia vilkuilla tai edes miettiäkään. Vauva-arki on ihanaa mutta tietenkin myös aika rankkaa koska on niin paljon uuden opettelemista. Mies on aivan ihana tuki ja apu kotona, pitää kaikki lomansa ja luultavasti myös isyyslomat putkeen joten on koko kesän kotona meidän kanssa.

Lähes vuosi on kulunut viime kirjoituksesta. Täällä kirjottelen, edelleen lapsettomana. Osa voi siis huokaista helpotuksesta, joku toinen säälistä. Sairauslomaa leikkauksesta sain kymmenen päivää ja se tuntui sopivalta. Vatsa tuntui herkältä ja sitä varoikin aika lailla. Halusin, että haavat saavat parantua rauhassa, jotta ne jäävät mahdollisimman siisteiksi.