Esäloman aikana sain viestin - iloisen ja yllättävän sellaisen. Tuon viestin sanoma oli sellainen, että tiedän olevani askeleen lähempänä. Tekemistä toki riittää, mutta rentouttavan loman jälkeen minulla on taas virtaa kulkea eteenpäin ja luoda uutta. Unelmointi kantaa ja kannattaa, unelmoi siis sinäkin. Satoi tai paistoi! Niin, ja vielähän on kesääkin jäljellä. Ajattelemisen aiheita and pohdinnan palasia.

Tuesday, November 18, 2014. Se on fakta että vammaisilla ihmisillä on tiettyjä palveluita mitä ne saa käyttää vammansa takia. Nämä ovat esimerkiksi kuljetuspalvelut, apuvälineet, pyörätuolivessat ja erikseen merkityt pysäköintiruudut. Syy siihen että näitä palveluita on olemassa, on se että kaikilla on samat oikeudet elää, tehdä asioita ja olla osa yhteiskuntaa - näin ainakin pitäisi olla. Tuntuu hullulta että ihmiset pitävät sitä epäreiluna että yritetään saavuttaa mahd.

Tätä kysyi poika yksi päivä eskarista päästyään. Mielenkiintoinen kysymys, koska kaikilla meillä, mummoillakin on äiti. Esikoulua on nyt takana puolitoista viikkoa. Huomenna se eskari alkaa, jota on odotettu keväästä asti. Poika on innoissan, me vähän kauhuissamme. Milloin meidän pienestä terminaattorista kasvoi noin iso? Mä en uskalla nukkua, mua pelottaa hammaskeiju! Maanantai 10. Sä oot ainoa äiti jolla on kävelykep.