Kiitos mukaville lukijoille ja niille, jotka ottivat yhteyttä, kun ajattelemattomuuksissani räppäsin ovet kokonaan kiinni. Aukaisen nämä vanhat jutut nyt kuitenkin luettavaksi, koska pari ihmistä minulta sitä pyysi. Uusia tekstejä tänne ei näillä näkymin tule. Alkaa olla tällä osastolla jo ajatuksilla ahdasta.

Tämä blogi on tarkoitettu satunnaisten ja hajanaisten huomioiden tekemiseen omasta rajallisesta näkökulmastani. Tutkiskelen yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä sitä mukaa, kun niitä eteeni astelee. Kommentit ovat kaivattuja ja jopa kritiikki, kunhan henkilökohtaisuuksia vältetään.

Näissä vaaleissa yhtäkkiä kaikki nuoret ja urbaanit ja trendikkäät ehdokkaat haluaa olla feministejä ja ah niin ihanan vaaleanpunaisia. Vasemmistolaisen ehdokkaan vaalitarrassa sanotaan, että feminismi on sitä, että naiset ovat ihmisiä jee jee. Ei yhtään konkreettista lupausta, ainoastaan epämääräinen arvositoumus. Minä haluan feminismiä, joka h.

Kuvittelin miltä tuntuisi, jos Helsingin keskustassa räjähtäisi massiivinen pommi ja joku lahtaisi armotta yli 80 tuttua jonkin kotimaisen puolueen nuorisojärjestöstä. Tämä ei ole itkeviä kotkia Amerikassa tai repaleisia ruumiita jossain Afganistanissa tai Irakissa, tämä liippasi läheltä. Ja Euroopassa 0,4 prosenttia. Minua on viime vuosina huolestuttanut ja.

Tahdon puuttua niihin ankaralla kädellä. Sekä välillä heittää huonoa läppää. Sellainen kevytmielinen heitto vielä tässä presidentinvaalin alla, että toivon ilman muuta Haaviston. Jos en muuten, niin viimeistään Nexar Antonio Floresin. Kaskeala sanoo Hufvudstadsbladetille, että Haavi.

Nainen kapuaa portaita matalissa mustissa avokkaissa. Likaisenvaaleissa permanentatuissa hiuksissa tuoksuu Elnett ja tupakka. Painokoneiden jurnuttava ruksutus ja kiiltävät sukkahousut luovat nukkavierun mutta aistikkaan näyttämön, jolla kelpaa ojennella sääriä portaissa, pöydän ääressä ja ruokalassa. Silloin napitetaan paitapuseron ylimmät napit auki ja pyyhitään suolakarpaloita ylähuulelta.