Kohta se taas alkaa; nimittäin jääkiekon SM-liiga! En ole kovin innokas penkkiurheilija ja nykyisellään jää urheilun seuraaminen melko pintapuoliselle tasolle ja kuulopuheiden varaan. On kuitenkin yksi laji jota rakastan ja seuraan ja se on jääkiekko. En tosin kotimaista SM-liigaa ja Suomen Leijonia laajemmin eli esimerkiksi änärit ei niin jaksa kiinnostella, saati muut vastaavahkot karkelot. Sitten tuli perhe, aloitin opiskelemaan. Jossain kohtaa jääkiekkoliekki alkoi kuit.

Se, mitä tuoksussa rakastan, on se viipyileva pehmeys, jonka se iholle jättää parin kolmen tunnin kuluttua. Olen usein kuullut Lolita Lempickaa verrattavan Dieselin Loverdoseen, jonka isosiskoksi tätä keijumetsästä karannutta pulloa on kutsuttu. Minun näkökulmastani tuoksuilla ei kuitenkaan ole muut.

Pssst Innostuin postailemaan satunnaisia kuvia Instagramiin. Ehkä tämä varsinainen blogikin osoittaa elonmerkkejä vielä joskus. 1980-luvun alkuun mennessä hänestä sukeutui myös kauneudentajuinen parfymööri. Annick Goutalin uusimpien tuoksujen takaa löytyvät tytär Camille.

Patsuli on sivuroolissa monissa tutuissa orientaaleissa, mutta pääosan esittäjänä se tähän asti jäänyt minulle vähän vieraaksi. Patsuli laahaa perässään hippituoksun mainetta, ja sellaiseen ei ole ihan helppo tarttua. Keskitalven hämärissä ehdin tutustua muutamaan patsulituoksuun, joista Villoresin versio on tänään tarkastelussa. Patsuli karvaimmillaan tuo mieleen sienestyksen, tarkalleen ottae.

Les Parfums de Rosine; Diabolo Rose. Tässä on minttua eikä tuoksu ollenkaan pahalle, ällölle, tunkkaiselle tms. Kappas vaan! Tosin tämän tuoksun minttuisuus on minun nenässäni melko lyhytkestoinen. Tässä haistan mintun raikkaana, pirskahtelevana, vähän spearmint-tyyppisenä. Mutta vain aivan alussa ja se häipyy kovin nopeasti jonnekin. Tai sitten ei, tuoksun kypsyessä ranteella siihen tulee tiettyä rapeutta, jääkuorrute reunoille ehkä.

Hajuvesien haistelua ja nenän harjaannuttamista erilaisiin nuotteihin. Seilataan Tallinnaan- O Hiio Hoi! Lupasin teille oman sepustuksen tuoksufoorumin Tallinnan reissusta. Matkaan lähdimme Andy Tauer-illan jälkeisenä päivänä kuten edellisessä postissani kerroin. Meille oli varattuna iso asunto, joka oli hyvä asia tuoksujen haistelemista ajatellen. Kovin pienessä asunnossa suihkauttelemisen rajat olisivat voineet tulla hyvin pian vastaan. Tosin voi hyvin olla, että jokin niist.