Pääsiäisen henkeen sopii tämä Carcassonnen kaupungista löytämämme kukkula. Löysimme sen sattumalta, koska se oli ympyröity betoniaidalla ja kaunis portti johdatti meidät sinne. Vähän kuin sellainen salainen puutarha. Oli melko aikainen aamu kun sinne menimme eikä ketään muuta liikkeellä. Siellä oli jotenkin kivan rauhallinen tunnelma. Kukkulan päällä oli suuria ristejä ja kauniita veistoksia. Maria Magdaleena, Jeesus ja rosvoja.

Elämää mökillä ja pienessä kaupungissa ja vähän muutakin. Postiluukusta tipahti pari kappaletta uunituoretta Meidän Mökki-lehteä. Sisältä löytyikin sitten tuttuja maisemia. Tasan vuosi sitten, elokuun lopulla, kävivät Ilona Pietiläinen ja Hanne Manelius mökillämme kuvaamassa ja meitä haastattelemassa. Etukäteen tietysti jännitti koko tapaaminen, mutta he osoittautuivat niin mukaviksi ja rennoiksi, että itsekin lakkasi jännittämästä.

Salatulla tavalla se kannattelee sinua. Hoivaile sitä, se hoitaa sinua. Ravitse ja kastele sitä, se saa sinut kukkimaan. Tässä kohtaa kesää minulla on joku vimma kerätä vuosi toisensa jälkeen kanervia maljakkoon. Tervetuloa blogin lukijaksi Kirlah! Tiistai 11.

Muistatko, kun neuloin syksyllä nämä värikkäät mielenrauhasukkani. Neulominen itsessään oli oikein rentouttavaa ja inspiroivaa, ja noiden sukkien jälkeen kipinä käsitöitä kohtaan on ollut taas vahvempi. Hyvä siis, että neuloin sukat. Harmi vain, etteivät ne kestäneet.

Please, come and join - share your Floral Bliss with me and the others! Or related to Botanics. Not only flowers but also. Cut flowers, bouquets, dried flowers. Manipulated photos, mosaics, floral art. A few days ago they looked like delicate feathers.

Askartelua pienen ja isommankin iloksi. Ohhoh, postaus lähti julki jo ennen aikojaan pelkkien kuvien kanssa.

Meidän bändi on palannut arkeen vedettyään tiptappia muutaman päivän. Pää ei oikein tiedä, suhtautuako talon tyhjenemiseen haikeudella vaiko helpottuneena. Isäukko hyppäsi junaan ja lähti naisystävänsä luokse uudenvuoden viettoon, pikkuveli pakkasi reissureppunsa ja hävisi omille teilleen ja Antti veti työhousut jalkaan lähti töllille remontin kimppuun. Minä siivosin joulukoristeet varastoon odottamaan parempia aikoja ja nakkasin joulupuun hevosille nakerreltavaks.

En tiedä, mitä tekisin ja miten selviytyisin näistä päivistä ilman uutta, usein öisin alkavaa harrastustani. Äitikin oli iltaihminen, joka piristyi usein vasta illan puolella. Siinä suhteessa olen aivan samanlainen. Juuri nyt kaikenlainen puuhaaminen tuntuu melkein pakolliselta vastapainolta kaikelle suremiselle ja epäuskolle. Yllä on lähtötilanne salamalla ja ilman salamaa kuvattuna. Revin ja harjasin ensin kaiken vähänkään irtonaisen kipsin teräsharjalla pois.

Tammikuu on vahva ehdokas inhokkikuukaudekseni, valitettavasti. Talven tulolle on nyt viimeistään annettava periksi. Enää ei täällä etelässäkään voi uskotella itselleen, että ehkä talvi jättäisi tänä vuonna tulematta ja syksystä voisi hypätä suoraan kevääseen. Jotenkin tämä talven selkä tuntuu taittumattoman pitkältä ja kevään tuloon on vielä niin pitkä aika, ettei siitäkään oikein osaa kunnolla haaveilla tai todella odottaa. Näitä en vielä raaskinut heittää pois.