Hurjastelua kotona, kesämajalla ja kaukomailla. Täällä meidän puskissa ja mökkien alla elää satojen, jollei tuhansien pupujen yhdyskunta. Kissalle suurta viihdettä on kyyhöttää hiljaa paikallaan ja seurata, kun nää otukset vipeltää sinne tänne. Nopeita ovat joten kissa ei edes lähde perään. Mutta yhtenä iltana kävi toisin. Sieltä se palasi pikku pupu suussaan! Noi pitäs kaikki maalata .

Tämä blogi kertoo elämästäni Perussa, tammikuusta elokuuhun 2016. Työskentelen kehitysmaayhdistys Pääskyjen vapaaehtoisena Limassa, Cuna Nazareth nimisessä päiväkodissa. Takuuvarmaa auringonpaistetta ja hellettä jokaikisenä päivänä, tykkäsin kovasti.

En tiedä, mitä tekisin ja miten selviytyisin näistä päivistä ilman uutta, usein öisin alkavaa harrastustani. Äitikin oli iltaihminen, joka piristyi usein vasta illan puolella. Siinä suhteessa olen aivan samanlainen. Juuri nyt kaikenlainen puuhaaminen tuntuu melkein pakolliselta vastapainolta kaikelle suremiselle ja epäuskolle. Yllä on lähtötilanne salamalla ja ilman salamaa kuvattuna. Revin ja harjasin ensin kaiken vähänkään irtonaisen kipsin teräsharjalla pois.

Mulla hajos reissussa polvesta eturistiside, eikä kierukan tilastakaan ole varmaa tietoa. Muutoin reissusta on palauduttu kiitettävästi ilman sen kummempia masisteluja tai kulttuurishokkeja. Vielä on paljon kerrottavaa matkalta, mutta väliin haluan näyttää teille videon meidän kaupunkijuhannuksen saariseikkailusta. Lähdimme ex tempore ystävämme kanssa veneilemään ja päädyimmekin pie.