David Mitchellin monessa paikassa palkittu The Bone Clocks on yksi oudoimpia romaaneja, mitä olen lukenut. Puolivälissä en ollut vielä lainkaan varma, mitä kirja edes käsittelee. Ensimmäiset lähemmäs sata sivua kertoo teini-ikäisestä Hollysta, joka karkaa kotoa 70-luvun Englannissa. Poikaystävä, jonka piti olla elämän rakkaus, tekee inhottavan tempun. Alku ei myöskään enimmäkseen tuntunut kovin spefiltä, jota kirjan oli tarkoitus edustaa. Ja kyllä se punainen lanka.

Vanhempieni kännykät soittavat välillä minulle ihan itsekseen. Kuuntelin viestin, jossa soi vaimea musiikki.

Nukkekoti etenee, mutta nyt hieman verkkaisesti. Kaikenlaista eteen tulee, mutta into on vielä tallella tähän projektiin. Kattoon olen laitellut tuollaisen huopaisen katteen. Palat leikelty epämääräisen kokoisiksi paloiksi, eihän tämä minun peikkola muutenkaan ole niin turhan tarkka. Siellä tulee asustelemaan elämän myönteinen vanha pariskunta, lämpöisen huopakaton alla.

Kirjailijana ja ihmisenä olemista pienehkön petokalan näkökulmasta. Satuja, tarinoita ja kryptozoologisia jännityskertomuksia. Kirjoja, novelleja, äänikirjoja ja käännöksiä. On maskulainen fantasiakirjailija, jolla on yliaktiivinen mielikuvitus ja kyky kyllästyä ällistyttävän helposti.

Rakkaat lukijat, on tullut aika. Kuten huomaatte ja olette useaan otteeseen lukeneet, kitisen jatkuvasti ettei bloggaamiselle ole ollut aikaa. Aikaa itsessään on toki vaikka mihin, mutta bloggaaminen on tippunut prioriteeteissani alas. Edelle ovat kirineet työni kustannustoimittajana ja siihen liittyvät yrityshommat, oma kirjoittaminen, Osuuskumma, harrastukset, perhe. Morren maailma -kirjablogi perustettiin syksyllä 2007 ensin Vuodatus-palvelimelle, josta se.

Kun on ajanut muun perheensä evakkoon, ahertanut koko viikonlopun asiakastekstien parissa ja pitelee viimeisillä voimillaan kädessään Marja Björkin. Koska kansikin on vaaleanpunainen, erehtyy ajattelemaan, että pian riveillä juodaan samppanjaa, shopataan uusi käsilaukku ja vinkataan silmää parikymppiselle komistuksella. Tätä kaikkea kaipasin, hetken aivot narikkaan -lepoa.

Kirjoja, kasveja, kirpputorilöytöjä, kieliä, keittiötä. Tuesday, August 11, 2015. Viime viikolla katseltiin porukalla ylös, nyt laskeudutaan ruohonjuuritasolle. Täältä käsin tarkkailemme mitä postilaatikkoon tuodaan. Monday, August 10, 2015. Friday, August 07, 2015.

May the Force be with you. Mustikoita, vatukoita ja lomasta ja sen loppu. Syön tänään kerättyjä vadelmia ja mustikoita. Kumpikin laatu omassa purkissaan ja kauhon lusikalla suuhuni. Olenko ollut lomatunnelmissa? En Tuntuuko siltä, että tämän kesäloman aikana ladatuilla akuilla jaksaa taas koko ensi talven? Ja Kate Mortonin Hylätty puutarha. Mutta jos on ollutkin hiukan raskasta ollakseen kesä, niin entäs sitten mustikat! .