Hiljaisuuteni venähti paljon aiottua pitemmäksi. Ei minulla tosin ollut lukkoon lyötyä päivämäärää, ainoastaan aie, että kirjoitan tänne seuraavan kerran sitten, kun siltä tuntuu ja jutunjuuret heräävät henkiin. Olisivat ne kai heränneet aiemminkin, mutta tauoilla on taipumus venyä ja paluukynnyksellä kasvaa samaa tahtia hiljaisuuden keston kanssa.

Minua ei kiinnosta historia eksoottisten eläinten tarhana, jota voi töllistellä aidan takaa, vaan romaanissa yritän saada kiinni keskellä kaupunkia rymistelevistä villipedoista. Nyt voimme kuitenkin jo suruksemme nähdä, että 1900-luvun perinnön ikävät puolet eivät ole jättäneet meitä rauhaan. Tuo vuosisata jätti jälkeensä valtavan määrän ruumiita, ja tuntuu, että kun välitön hengenvaara on ohi,.