Sitä mielenkiintoisemmiksi ne muuttuvat, mitä vanhemmaksi itse tulee. Subjektiivisesti ja vain omasta näkökulmastani. Kirjoittelen myös perheeni elämästä ja pysähdyttävistä kokemuksistamme. Tämän tuolin mukana muistot tulvahtavat mieleen. Joskus vuosia sitten olimme ulkoiluttamassa Nemoa Fugessa lähik.

Uutisia quasilaisista ja Lauran omista koirista. Jumissa oli koira takapäästään, mutta lukkoja saatiin auki. Oli vähän jumisen oloinen viikon verran vielä osteopatian jälkeen mutta nyt liikkuu tosi nätisti. Lisään tähän osteopaatin lausunnon kunhan se on samassa paikassa kuin mie. Pidemmittä selostuksitta, tässä radat järjestyksessä.

Ai näinkö se piti tehhä? Joten miksi en käyttäisi hyväksi tuota mielentilaa? Otin neidin etupihalle ja voi kun olisitte nähneet sen innon tehdä töitä miun kanssa! Tein lyhyen treenin, joka oli ehkä kolmen minuutin mittainen, kävin sisällä ja hetken päästä menimme uudestaan ulos samalla tuloksella. Saisinko siirrettyä tuon energian, joka Pihkalla on vastaanotto rituaaleissaan, seuraamiseen ja yhdessä tekemiseen. Kokeillaan, ei siinä ainakaan mitään häviä! Saimme peruutuspaikan la.

Kirjoittelen tänne enemmän tai vähemmän säännöllisesti koirieni, Nemo-schipperken ja Rudi-mudin kaiken maailman treeneistä. Nemo viettää nykyään pääasiassa kotikoiran elämää ja matkustelee muilla mailla isäntäänsä vahtien. Rudin kanssa harrastamme pelastuskoiratoimintaa ja kaikkea mukavaa siihen liittyvää. Olen yhdistänyt kaksi blogiani yhdeksi. Mikä rauniokoira Nemossa menetetäänkään! .