Cosplayta ärtymyksenä, vihana, onnistumisina, liikutuksena ja Ilona. Tracon 2017 eli parin päivän pahistelut. No niin, nyt pukkaa coniraporttia ennen kuin tapahtumasta on kulunut edes kolmeakaan kuukautta! No siis hyvin hilkulla on se kolme kuukautta mutta kuitenkin! Tämmöisellä goottimeiningillä mentiin viikonloppu! Tampere talo siinsi jo silmissä! Eli Hela oli minun pukuluokitukseni mukaan tekele, mutta tekele johon suhtauduin kuitenkin melkoisella vakavuudella. Kun mitään yksittäistä kangasta sopi.

So Long, and Thanks for All the Cosplay. Pukujen suunnittelu, pukujen tekeminen, puvuissa oleminen, pukujen valokuvaaminen, pukujen säilyttäminen, pukujen pukeminen, pukujen korjailu. Se kaikki on aivan ihanaa. Pidän harrastuksessani myös ryhmähengestä, uusien asioiden löytämisestä ja oppimisesta, luovuutensa vapauttamisesta ja jännityksestä. Mutta yhtä asiaa minä en ole saanut liitettyä cosplayn ihaniin asioihin. Ja se on tämä bloggaaminen. Näin ollen päätän luopua tämän blogin pitämisestä.

Esiintyjäneiti oli todella karismaattinen, lauloi hyvin ja osasi käyttää lavaa kunnolla hyödykseen esiintyessään.

Olen parin vuoden sisällä muuttunut aktiiviharrastajasta pesunkestäväksi lurkkaajaksi. Katselen mielelläni kuvia kivoista puvuista ja haluan edelleen olla yhteyksissä kaikkien cosplayn kautta minulle tutuksi tulleiden mainioiden tyyppien kanssa. En vieläkään malta olla puuttumatta, mikäli joku puhuu cosplaysta. Se ainakin elää useammin kuin tämä.

Josko ryhdistäytyisin näiden tapahtumapostausten kanssa ja kirjoittaisin ne pois ennen kun muistikuvat alkavat hämärtyä. Ainakin on vielä helmikuu! Na kävin katsomassa avajaiset, jonka jälkeen palasin samaan saliin katsomaan Rakuen Tsuiho -elokuvanäytöstä. Olivat viihdyttävät, ja potkaisivat tapahtuman kivasti käyntiin. Erityisplussat idoleista screenillä! Ryhmän nimi on Niji no Conquistador. Oli myös tosi hyvä! Leffan jälkeen oli vielä talk show. Valkeni aikaisin, suuntasin ja ekana jänskättä.