Not Wasting My Young Years. But oh my heart was flawed.

Sitä mukaa kun vuorokauden valoisat tunnit lisääntyvät, alkaa wannabe-ompelijan pää kuhista mekkomalleja. Ihan vielä ei olla kesäisten kukkamekkojen sesongissa, joten otin toteutukseen vanhan idean. Suunnilleen vuosi sitten tuijottelin kahvipöydän yli kollegani kaunista, lohenpunaista mekkoa, jossa oli kivat, vinot laskosparit pääntiellä. Aika kiva, vai mitä? Siihen taas ohut puuvillatakki päälle, niin kyllä tässä uskaltaa toimisto.

Keskiviikkona, tammikuuta 25, 2017. Olohuonettamme on kohtalaisen pitkään asuttanut harmaa sohva. Sohva on kestänyt kaikenlaista ja nähnyt niin opiskelijapariskunta-arkeamme sekä myöhemmin kolmihenkiseksi kasvaneen lapsiperheemme ensivuodet. Kaikkein lähtemättömimmän jäljen siihen ovat tehneet kuitenkin kissapetomme, kirjaimellisesti. Seuraavana vuorossa olikin sommittelua ja suunnittelua. Pian liinat löysivät oikeat paikkansa.

Mikä on Missä neuloimme kerran? Sunnuntai 1. Päästetäänkö itsemme tänä vuonna vähällä, sanoivat. Ei neulota salapaketteja toisillemme etukäteen, vaan pakkoKAListellaan porukalla kämmekkäät. Se on paljon rennompaa, sanoivat. Okei, jos rehellisiä ollaan, niin olin itse mukana sanomassa näitä kaikkia. Mutta sanoipa sen kuka tahansa, olivat kaikki väärässä, sanon minä nyt. Tukuwool Fingering, 35 g. Porukalla löydettiin hyvissä ajoin kerrassaa.

Tämä teksti onkin ehtinyt muhia luonnostilassa jo yli kuukauden - aina pikkuhiljaa olen saanut linkkejä lisättyä neidin hoidon ja neulomisen ohessa. Nämä neulomukset ovat syksyltä - ajalta ennen Prinsessaa. Pikku hiljaa koitan saada näitä esittelemättömiä tänne.

Olin pari viikonloppua sitten ihanassa seurassa ihanassa Päivölässä. Mukana oli keskeneräinen kehruu ja keskeneräinen neule. Kumpikaan ei siellä valmistunut, mutta nyt on valmista. Olen ehkä hieman oppinut kehräämisestä vuoden aikana. Kuvassa oikealla vuosi sitten retriitissä ihan-eka-rukkikehruu-ikinä. Oi voi, silloin vielä tuntui että en ehkä opi ikinä. Ja sitten se neule! Sunnuntai 19.