Kaksi nuorta tyttöä - ja menitte yksinänne Puijolle, joka on julkinen paikka, melkein kuin ravintola? Ettekö te tienneet, kuinka hirveästi sopimatonta jo sekin on? Hyvä ystäväni asetti minulle haasteen lukea Minna Canthia. Tyttöjen vallaton retki saa synkempiä sävyjä, kun neljä poikaa lähtee seuraamaan heitä. Kun pojat on lopulta karistettu kannoilta, koko tempauksesta jää tytöille.

Mitä tapahtuisi, jos keksisimme keinon kutistaa ihmisiä tulitikkuaskin kokoiseksi? Ympäristön kannalta keksintö olisi loistava. Nukkekodin kokoiseen taloon kun olisi varaa pienempituloisellakin. Kaikki vaikuttaakin elokuvan alussa hyvältä.

Kirjankansibingo on tullut ainakin tältä erää päätökseensä. Kuten haastepostauksessani määrittelin, bingoon otetaan mukaan ajalla 15. luetut kirjat, eli eilen päättyi haasteaika. Haastekoonteja on tosin aikaa tehdä tämän kuun loppuun saakka. Koontipostausten osoitteet toivon ilmoitettavan haasteilmoituksen kommentteihin eli tänne. Oletan kaikkien koostajien osallistuvan kirjalliseen arvontaan, ellei toisin kukaan ilmoita.

Toivo ja valas, ihastuttava lasten kuvakirja! Onpa ilo esitellä kaunis ja lumoava lastenkirja, joka toimii myös lapsilleni. Kirja on jo kannestaan kovin kaunis ja kiinnitti huomioni heti. Toistan vielä, että tekst.

Luen ja kirjoitan lasten- ja nuortenkirjoista ja -jutuista. Koska se on niin hauskaa! Ja jotta hyvät kirjat eivät hautautuisi hyllyihin. Olipa kerran myös lastenhoitaja, silmiltään tarkempi kuin kuningas, sydämeltään pehmeämpi. Hän näki elefantin hädän, ja yritti auttaa sitä. Esitys oli yllättävänkin jännittävä ja pitkä, noin kaksituntinen.

Osatakseen kirjoittaa ei tarvitse olla hyvä oppilas. On olemassa kirjailijoita, joilla on lukihäiriö, ja kirjailijoita, jotka eivät koskaan opi pilkkusääntöjä. Kirjoittamisessa saa olla rosoa ja särmää, eikä kirjoittajan tarvitse välttämättä olla hyvä matikassa tai äidinkielessä. Tarinan keksiminen tai silkka ilo siitä, että kirjoittaa mitä huvittaa, on tärkeämpää kuin kumi, oikeinkirjoitus tai pil.