Viimeistä viedään - lomapäivää nimittäin. Tosin mieli askartelee jo ahkerasti lauantaissa. Ennakolta tiedän, että aamuyhdeksältä tuoliini istahtaa tuore ylioppilas, jolle tehdään lakinkestävä kampaus. Häntä puhelimessa haastatellessani en kuitenkaan saanut oikein vihiä, millaista kampausta hän toivoo. Ainoa asia, mistä molemmat olimme puhelun jälkeen varmoja oli se, että kampauksen painopisteen tulee olla alhaalla, koska sen kruu.

Sä naurat ja sun naurus tukkii koko tien. Äiti, miksi sulla on tää punainen puhelin? Mun puhelin on valkoinen. Toi on mun vanha puhelin. No, on se aika vanha. Se oli mulla silloin kun Sisu syntyi. Mikähän ääni tuo on? .

Niistä on Kirsikkapuiston blogi rakentunut. Nyt on tullut aika sanoa hyvästit, vaikka tästä blogista luopuminen tuntuukin raskaalta. Kiitos Sinulle, että olet ollut tällä matkalla mukana! Hyvästit eivät koske kuitenkaan pelkästään blogia, vaan myös omaa kotia. Tammikuun lopussa meidän perheemme on jossain ihan muualla. Jos uusi seikkailumme kiinnostaa, tule ihmeessä mukaan. Söimme sämpylöitä kaakaon kera ja j.

Yllätystytön elämä on outoa ja yllättävää. Tiistaina, elokuuta 04, 2015. Vuosi sitten ei ollut mitään sanottavaa, kun oli vaan niin kurja olla, etten jaksanut puhua kellekään ku suusta tuli vaan valitusta ja urputusta.

Elämä on siis tällä hetkellä oikein mallillaan. On ihanaa elää vihdoin tätä hetkeä eikä haikailla koko ajan jotain lisää. Lapsettomuuden yritän jättää taka-alalle, mutta silti se kummittelee vielä aika useinkin. Tuskin sitä koskaan unohdankaan, enkä oikeastaan haluakaan, sillä niin suuri asia se oli elämässämme. Se myös kasvatti meitä ihmisinä paljon ja sen ansiosta olemme varmasti parhaita vanhempia lapsellemme. Tarinamme siis päättyy tähän, kiitos kaikille mukana olleille .