Kuukausi suunnilleen kulunut ja yhä junnaan tässä. Keksinkö, miten haluamansa kuvat saa tabletissa laitettua blogiin! En ole vielä keksinyt. Tämä kuva on vanha, mutta tie ja silta ovat aivan samannäköiset tänään, joten menköön! Ehkä vielä keksin, miten uudempiakin kuvia saa siirrettyä tänne. Saa nähdä milloin tabletti alkaa vastata edes puhelinta, niin mobiililaite kuin tämäkin on.

Maa on sekä pallo että pannukakku. Pysymme pinnalla silloinkin kun pyörimme, mutta saatamme välillä kaatua. Sunday, April 13, 2014. Hänen tapansa jutella on mukavan arkifilosofista ja mutkatonta. Itse asiassa yksi niistä aiheista joista eniten nautin Peruspomossa oli kommunikointi.

Äiti siunattiin tänään lähimäisten läsnä ollessa marian kappelissa. Hautajaiset olivat erittäin kauniit ja muistotilaisuus oli myöskin ihana. Äiti nukkui tänä aamuna luotamme pois. Äidillä ei ollut enään kipuja ja sai nukkua rauhassa pois. Äitin tilanne on tällä hetkellä vakaa, mutta elin päivät on enään päivistä kiinni. Joistakin pienistä eleistä huomaa että äiti kuulee mitä lähellä puhuu ja keitä vieraita käy.

Useimmat ihmiset miettivät kysymyksiä mitä, missä, paljonko. Opettelen tietoista läsnäoloa hetkessä mm. Niitä olenkin lukenut paljon, osan useampaankin kertaan. Kaikki luettu tieto ei vain millään tahdo pysyä mielessä, eikä ymmärrys tietysti aina ole pelkästään kirjoista luettuna omaksuttavissakaan. L e i k i ja LUO! Sunnuntai 15.

Tuokiokuvia yhden naisen maailmasta, elämästä ja rakkaudesta. Sain eilen kotiin pitkän matkan kulkeneen perintöpiirongin. Se kuului alunperin isän puolisen sukulaismummoni sisarelle. Varamummoni peri tämän siis sisareltaan ja se oli koko lapsuuteni kotipihan mummolassa, jossa isäni äiti ja varamummoni yhdessä asuivat.

Koska sopivaa syötävää ei löytynyt kahvilasta, hankimme sitä naapurista. Miten sovittaa yhteen hyvä ruoka ja reissaaminen? Syön pienilläkin reissuilla herkästi kehnommin kuin muutoin. Ei se tietenkään haittaa, jos matkustaa harvoin ja pitää huolen siitä, että ei retkahda asioihin, joista on riippuvainen. Kiitos, että sain nähdä ystäviä.

Aivan uskomatonta, että siitä on jo yli kuukausi kun olen tänne enkeliblogiini kirjoitellut. Tosin olen huomannut, että viimeiset pari kuukauttakin ovat olleet pääosin postauksia meditaatioista ja niiden tunnelmista. Minusta alkoi pikku hiljaa tuntumaan siltä, että asioita tapahtui vain niin tiuhaan tahtiin, että eilisen tapahtumat olivat kohta jo viikon vanhoja juttuja. Mutta jos ja kun päätän sii.