Kuvia, vaelluskertomuksia ja reittikarttoja Lapin vaelluksista vuodesta 2000 alkaen. Lähdetään viimeisestä leiristä kohti Karigasniemeä. Pilveä pukkaa, lämmintä vajaa kymmenen. Davitalas ja taustalla NATOn tutka-asema.

Arjen ihmeyksissä kiitäen ja koikkelehtien pörröisen ystävän kanssa -. Kolme vuotta kiidon ja koikkelehtimisen kirjoittelua. Aika on hujahtanut vauhdilla! Tämä harrastus on toiminut mielen. Virkistäjänä, puhdistajana ja lennättäjänä. Toistaiseksi laitan sen nyt telakalle,. Koska tallennuslokeroni bloggerissa on lähes ääriään myöten täynnä. Ehkä ajatusten kuvailu saa jatkoa jonakin hetkenä uudessa osoitteessa. Nyt kohti uusia tunnelmia ja tapahtumia.

Human touch ja Scotland the Brave. Vähän tuommoinen tunnelimeininki on ollut jo jokusen vuoden. Nyt on kuitenkin fiilis vähän reippahampi, ja näemmä siitä fiiliksestä riittää tähänkin, että kaavin blogin päältä hämähäkinverkot pois ja koitin raksuttaako se vielä. Jotakin helinää sieltä kuuluu kun ravistelee. Taisi lähteä kirjaimet ja sanat liikkeelle. Minussakin liikahti jotain kun kävin kampaajalla loihdituttamassa päänuppini ulompana kerroksena toimineesta harakanpesätyyppi.

Rästikuvat jatkuu, aika mones satsi parille päivää, kohta päästään jo heinäkuuhun, wihii! Nähtiin siili yhdellä iltalenkillä. Vertti Tiitisson kävi kylässä! Muistikortin syövereistä ongittuja kuvia. Tiiti ja Niuniu ja Tuikku. Unna, nyyti, ness.

Mustarastaat ovat eteläisessä Suomessa pihalintuina kaikkina vuodenaikoina. Ja urbaaneina sopeutujina ne saattavat innostua huilunsoittoon tammikuussakin. Joskus joulukuussa, värjää aurinko kelopuun rungon. Mutta suoaukea jää varjon siniseen kuvaan.

Syksyllä ensilumien aikaan näin Kämärin koskella viipyilevän joutsenperheen. Enpä uskonut että jäisivät koko talveksi. Perhe on ollut talven ilo ja olen ihan ylpeä siitä että meille ovat jääneet ja ovat saaneet rauhassa turvassa elää keskellä kaupunkia. Tuntuu että ihmiset ovat ottaneet omakseen ja paljon on ihastelijoita ollut virralla. Joinakin päivinä oli hellyyttävä näky on kun yksinäinen sorsa oli lyöttäytynyt joutsenet joukkoon.

Helppo ja nopea valkosuklaavanukas, joka on parhaimmillaan juuri poimittuen marjojen kera. Kuvassa kuivattuja karpaloita ja valkosuklaarouhetta. Herkullisia koristeita ovat myös mustikkasuklaarouhe ja kuivatut mansikat. Tämä resepti syntyi kun lemppari jälkkärini Tumma suklaavanukas.

Kukkia pohjoisesta ja Varangin niemimaalta. Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä sivustoa ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse. Get every new post delivered to your Inbox. Build a website with WordPress.

Heinäkuun viimeinen päivä, perjantai pakkauspäivä; hidasta, epävarmaa, mutta aina se on valmistunut, jos on oikein hinku ollut lähteä. Taas mentiin pohjoista kohti elokuun alussa, 10 pv lomaa. Viimeiseksi lomapäiväksi olin varannut hieronnan, rasituksista työkuntoon toipumiseksi. Pistin tosin puhdistustabletin varmuuden vuoksi veteen, muuten en niitä käyttänyt.

Blogien järjestys päivittyy automaattisesti uusin ensimmäisenä. Jos sinulla on jokin blogi mielessäsi joka liittyy vaellukseen, retkeilyyn, melontaan, pyöräilyyn tai edes jotenkin ulkoiluun niin kommentoi alle. I collect blogs from Finland. Hiking, paddling, biking etc. Can you help me? Add your comments below. Painotus laavulla ja läskin kiivettävällä, Hiltonissa asujien ja ultrailijoidenkin kanssa pystytään elämään.