Nyt on erkkariura korkattu! Matkattiin perjantai-iltana Oulusta Vantaalle, nukuttiin siellä viitisen tuntia Kaskon kanssa kauneusunia, herättiin aamulla kuuden jälkeen ja käytiin pyörähtämässä erkkarissa Klaukkalassa ja ajeltiin illan päälle vielä takaisin Ouluun. Kotipihaan kurvasin kahden aikaan yöllä, ihme kyllä väsymys iski vasta kun painoin pääni omaan tyynyyni kotona Reskon ja Kaskon välissä. Mutta siis melkoinen reissu, sanoisin! Erittäin hyväntyyppinen ja -kokoinen .

Luonnossa liikkuminen ja uusiin maisemiin tutustuminen on ihanaa. Mieli lepää ja tuntuu, että akut latautuu ihan toisin kuin tutuissa ympäristöissä liikkuessa. Eräänä lauantaipäivänä suunnattiin auton keula kohti Siikanevan soidensuojelualuetta, jossa käytiin päivävaelluksena kiertämässä n.

Se on voimakas ja ruma sana. Kastroinnin jälkeen Valolle on maistunut ruoka ihan älyttömän hyvin. Sitä ei kiinnosta mennä edes lenkille, jos joku on samaan aikaan keittiössä. Eikä lenkkeilykään aina suju niin aktiivisesti, ja välillä Valoa joutuu suorastaan raahaaman perässä. Agilityssakin vauhti on hidastunut huomattavasti. Valon laiskuus ja etenkin paino on itketyttänyt minua monesti. Olen itse aina ollut aktiivinen ja sitä olen toivonut myös koiraltani; että s.

Linkit vaihtoon, meidän juttuja voit lukea taas vanhasta tutusta. Helluntaipäivä, kaunis kesäinen sunnuntai ja vielä kokonaan buukkaamaton vapaapäivä ilman hoppua. Jes! Olimme edellisenä iltana juhlistaneet kaveriporukalla ystäväni syntymäpäiviä vanhempieni mökillä ja sunnuntai-aamupäivä vietettiinkin sitten samaisella paikalla paikkoja siistien vielä sen jälkeen, kun yöksi jäänyt synttärisankari kumppaneineen oli käynyt aamusaunassa ja -paljussa.

Meitä kysäistiin mukaan Kivasti -kennelin. Reissu lähti käyntiin perjantai-aamuna Heidin kyydillä Joensuusta kohti Kuopiota.

Kastraatiosta on nyt kulunut tasan yksi viikko. Täplä on saanut jo viettää yötkin ilman kauluria - haava ei pahemmin kiinnosta, eikä sellaista oikein edes tahdo löytyä ilman tarkempaa syynäämistä. Hienosti on siis lähtenyt toipuminen käyntiin. Hihnalenkkeilyä pitäisi eläinlääkärin ohjeiden mukaan harrastaa vielä kaksi viikkoa, mutta ollaan vähän sovellettu. Eipä olla oikeastaan edes poistuttu pihalta tämän viikon aikana. Loistavasti on sujunut viikon levosta huolimatta - koirasta hädi.

Selvisi, että loppujen lopuksi, täytenä yllätyksenä, sain kuin sainkin koulupaikan. Uudelta, pieneltä paikkakunnalta, useiden tuntien ajomatkan päästä. Harmittaa jättää Jyväskylä, koiraharrastajien luvattu maa ja mekka. Kaupunki, josta on lyhyt matka kaikkialle, myös kotiin, susirajalle. Löydettiin niin mukavia ystäviä meille molemmille, että toivoisin voivani viedä kaikki mukanani. Oltiin saatu hirmu hyvältä kouluttajalta pentukoulupaikka, joka piti nyt perua.

Vielä pääsimme viikon verran nauttimaan mökkeilystä Kainuun korvessa. Abbe on nauttinut täysin rinnuksin vapaudesta, juoksemisesta, uimisesta ja kuoppien kaivamisesta. Rankkojen hupien jälkeen ruokahalu on ollut valtaisa, ja uni on maittanut mökin uumenissa. Abbe oli jälleen kerran reipas junamatkustaja. Serkun Aatu-ranskis sai kokea Abben vauhdin. Ukko-koirankin kanssa pääsi painimaan marjareissun ohessa.