Blogi eronneen miehen matkasta kohti uutta elämää. Jutun voi lukea kokonaisuudessaan täältä. Sanomattakin on selvää, että seksillä on suuri rooli parisuhteessa. Valitettavasti huono seksi ei vain toimi. Joku kysyy nyt aivan varmasti, että mitä on huono seksi mielestäni? Mistä tietää, että on löytänyt juurikin sen oikean? Tästä aiheesta olen useaan otteeseen kirjoittanut. Tai tuskin olisin sinkku enää.

On vaikeata olla nainen kun miehet ovat niin tyhmiä. Koen välillä verta kiehauttavia hetkiä lukiessani Facebook-päivityksiä, liittyen homoihin, homoavioliittoihin ja homojen seksielämään. Homovastaiset ihmiset tuntuvat tietävän niin kovin hyvin, mitä siellä homojen pään sisällä liikkuu ja mitä heidän makuuhuoneissa tapahtuu. Ja poikkeuksetta sen kaiken oletetaan olevan äärimmäisen sairasta, laitonta ja kaikin puolin epähyväksyttävää. Jos olet hetero, saat olla vain lähetyssaarnaajassa.

Nousin hissiin, joka ei suostunut toimimaan, jouduin tuhat askelmaa astumaan. Kuten juuri taisin sanoa, edelleen huomaan kompastuvani niihin haamuihin, joista kuvittelin jo päässeeni eroon. Edelleen vaatehuoneeni uumenista löytyy sinne piilotettuja laatikoita selvitettäväksi. Mitä ihmettä hän tunkeutuu minun. Elämääni exäni kautta, niiden asioiden äärelle, jotka ovat minun.

Sinä et ollut huomaavinasi minua, kun olin seitsemäntoista. Mistä minä olisin voinut tietää, mitä sillä peittelit. Seitsemäntoistavuotiaana kuvittelin olevani tapettia, seinäruusu, hirvitys. Samaan aikaan välttelin kummallisesti käyttäytyviä poikia, epäilin motiiveja. Mistä minä olisin voinut tietää kasvavani siitä yli? Sinä kuuntelit minua kun olin kaksikymmentäviisi. Sinä avasit minut kun olin kolmekymmentäkolme.

Uudessa keikkatyössä jo toista päivää. Tämäkin työ on paperityötä, vielä suuremmassa määrin kuin ne kaksi edellistä toimistotyökeikkaani. Työpäivän teknisin osio on kellokortin leimaus tai ruoan lämmittäminen mikrossa lounastauolla, muun ajan istun kopissa ja käsittelen aanelosia. Aakkostusta, etsimistä ja mapitusta. Kahvia ja teetä talon puolesta.