Mä aion pyhittää syksyn itsestäni huolehtimiselle,. Kerätä syyskukkia ikkunalaudalle, hyviä ja inspiroivia ihmisiä ympärilleni. Meditoida, syödä hyvin, nukkua paljon, tehdä omenahilloa ja nauttia elämän pienistä iloista. Olla aktiivisempi kuin viime kuukausina jotka oon viettänyt lähinnä puistoissa ja peiton alla. Viime päivinä on tuntunut inspiroituneelta, toivon että pääsisi ensi talvena takaisin Espanjaan. Luoliin, lähteille ja aurinkoon.

Runo on Pentti Saaritsan, kokoelmasta Jäsenkirjan lisälehdet,. Olen lukenut viime aikoina paljon 1970-luvun runoja. Lukiessa olen välillä miettinyt, että nykyajan kuvaajia tarvitaan aina, että tämän hetken tavoittaminen tekstiin on tärkeää. Se minua on aina kiinnostanut.

Tämä on kirkontekijän ensimmäinen ja tärkein oppi. Piirrä kirkko niin, että siihen jää enemmän hiljaisuutta kuin rakennusainetta. Read more Akvarelleja Engelin kaupungista. Toinen elää kanssani, ja se on hänen ainutkertainen elämänsä. Read more Kahvia, akvarelleja. Ehkä on kyse keskeneräisyyden hyväksymisestä. Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät. Sydän työntää heitä maiseman halki kuin rakettimoottori.