On taas aika pyyhkiä pölyt blogistani. Pitäminen - ja oikeastaan melkein kaikki muukin nettielämä - on jäänyt sivummalle muiden harrastusten vuoksi. Pieni blogitauko venähti huomaamatta parin vuoden pituiseksi. Paradoksaalista kyllä yksi näistä vapaa-aikani kaapanneista harrastuksista on kirjoittaminen. Aloitin luovan kirjoittamisen opinnot Turun yliopiston avoimessa yliopistossa. Pitemmittä selityksittä blogitauko on tehnyt hyvää. Nyt taas voisi ehtiä bloggaamaan.

Raakatekstin pöytälaatikko ja ajatuksia milloin mistäkin. Faktaa, fiktiota ja eskapismia sulassa sopassa. Elokuun yö, takkuinen raapale. Sanoja tähän raapaleeseen sain vihdoin nuo 100 yhteensä kasatuksi. Heitetään vielä nämä viisi sanaa peräkaneetiksi. Joskus tuli väsättyä uudet sanat Apina ja gorilla -lauluun, kun en oikein digannut sitä M. Nummisen ja Somerjoen biisiä, joka mukamas on lastenlaulu.

Tervetuloa, uudet ja aikaisemmat lukijat. Uusi kalenteri otettu käyttöön, tai oikeastaan kaksi. En minä silti sano että ilta olisi huono. Ainoa joka pystyy iltani pilaamaan olen minä itse. Loppuillan meno oli ihan sopuisaa miehenkin kanssa eikä tässä nyt mitään olla purkamassa, toistaiseksi ainakaan. Tarvetta nokanvalkaisulle kyllä saattaisi olla, myönnän sen.

Oli pakko tulla tänne hehkuttamaan pitkästä aikaa, että miten mahtavaa tämä elämä onkaan ilman niitä joka paikkaan tursuavia rintoja. Minä olen nimittäin juossut tällä viikolla kahdesti! Ja jossain siellä puolivälin paikkeilla tajusin, että herran jestas, tämähän on kivaa. Ei koske mihinkään! Tätäkään en olisi ennen voinut tehdä.

Niin Tätä ajatusta oon kypsytellyt jo tovin. Tänään ystävälle siitä mainitsin ja samalla toin ekan kerran ajatuksenkin julki. Otin myös ehkäpä askeleen kohti uutta. On varmaankin tullut aika lopettaa tämä blogi. On jo tovin tuntunut siltä, että tämä ei ole enää mun, eikä edes minua. Ei siis täytä bloggaamiseni syytä. Lopetin kaikki lehdet, jotka aihetta käsittelevät.