Kokoelmassa onkin jotain vähän samaa kuin edellisen bloggauksen Getsemanessa. Yhtenäinen runojen sarja jossa päähenkilö vaeltaa pitkin Eurooppaa.

Vuonna 1941 Saksan joukot piirittävät Leningradin. Ainoa, hyvin rajallisia mahdollisuuksia tarjoava yhteys ulkomaailmaan kulkee Laatokan yli. Kaupungissa on kolme ja puoli miljoonaa suuta ruokittavana. Tuntui hätkähdyttävän ristiriitaiselta lukea Annan pari kertaa ajattelevan raivoisana suomalaisia, jotka myös lähestyivät kaupunkia.

Kirjan muotoinen ikkuna erään naisen lukuarkeen ja -juhlaan. Muutamissa blogeissa on toteutettu vuosi kuvina -haastetta, jossa on ideana kuvata samaa paikkaa kerran kuukaudessa vuoden ajan. Haasteen etenemistä ja vuoden kaunista kiertoa on ollut todella hauskaa seurata. Viimeisimpänä haastekoontina muistan Elinan hienon kuvasarjan Luettua elämää. Tänään minulle tuli sopiva tilaisuus ottaa haasteen ensimmäinen kuva.

Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän. Ihmiset eivät pidä hyvällä tavalla erityisinä sellaisia ihmisiä, jotka poikkeavat liikaa heistä itsestään, sanon ja hän kohottaa katseensa jälleen minuun,. Sillä joskus on kuljettava hurjan pitkän matkan kautta takaisin lähtöpisteeseen huomatakseen sitä koko ajan etsineensäkin.

Kosto tuottaa syvää tyydytystä, onhan jokaiselle kostettavaa kertynyt, mutta uhri usein puuttuu, ja kun löytyy yhteinen käytetään se Jumalan tai kirkon tai naisen kunnian nimeen tai siksi että ei maalaiskylässä paljon huvituksia ole. On kirja, joka ei aukene yhdellä lukukerralla. Kun olin saanut kirjan luettua, aloitin alusta saman tien. Tässä teoksessa on lukemattomia kulmia, joista käsin sitä voi lukea.