Wednesday, March 7, 2018. 30 päivää, 30 naisohjaajaa -haaste huipentuu tänään naistenpäivänä, ettekä varmaan usko kun sanon, että tämä ei ollut laskelmoitua! Vaan elokuva on yksinkertaisesti ollut pinnalla. Jokainen tajuaa, että elokuvan tekeminen on ryhmätyötä, ja siihe.

Aloittaa Reynoldsin uuden sarjan Poseidonin lapset. Reynoldsin teosten ihmiskuvaus ei ole koskaan ollut erityisen moniulotteista, mutta huikaisevien maailmojen hohteessa se ei ole haitannut. Nyt kun tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen, 2100-luvulle, ja tapahtumapaikkoina ovat Maa, Kuu ja Mars, on lopputulos hiukan laimea. Jatko-osien on kuitenkin tarkoitus kattaa 11 000 vuotta ihmiskunnan tulevaisuutta, joten odotan menon paranevan jatkossa.

Sain käsiini, pideltäväksi ja luettavakseni, lukijoiden rakastaman kirjan. Mistä sen tietää, että kirjaa on rakastettu? Sen kannet ovat pehmeät ja sivut niin luetut, että ajattelee sen ikää. Sivuja yhteenpitävä ommel ja kansipahvin kantti on jo lepsu, vaikka sivut on sidottu lujasti toisiinsa. Ei ole kuin aikaa, loputtomasti aikaa. Myöntyminen on halua antaa toisten p.

Pää edellä asioihin meneminen ei ole. Ajattelin, että katsellaan kolmesta viiteen vuotta, miten elämä järjestyy, tässä on tapahtunut niin paljon, sanoo ystäväni. Uuden elämisen opettelu tapahtuu vaiheittain.