Reissusta on palattu ja uuden kodin lattialla on ollut kahden hengen ilmapatja jo puolen viikon verran. Työt, vadelmapuskat, Ikeareissut ja ruohonleikkuut ovat kuitenkin uuvuttaneet bloggaajan, eikä nettiyhteyttäkään ole ennen huomista saatavilla, joten uusia postauksia tulee vasta hetken kuluttua. Sillä välin blogisti jatkaa lohen savustuksen parissa.

Museot, taidenäyttelyt ja muut nähtävyydet. Kahvilat, baarit ja ravintolat. Tutustunut tietää, että vanhat hotellit ovat mystisiä paikkoja, joilla on tuhansia tarinoita kerrottavanaan. Jos Pariisin arviolta parintuhannen hotellin seinillä olisi korvien lisäksi suu, pulinaa riittäisi.

Olen ollut matkalla, etsimässä itseäni. Ja nyt olen palannut, ainakin toistaiseksi. Tässä matkakertomuksen ensimmäinen tarina, olkaapa hyvät. Sinä olet kyllä sitten niin vahva. Sinusta on tullut aikuinen, vahva nainen. Minä kyllä ihailen tuota sinun vahvuuttasi. Mitä vahvuutta? Ei ainakaan punttisalilla hankittua, sen verran on treenikausi kesän jäljiltä vielä aluillaan. Ylpeydellä kannan ja hihittelen itsekseni. Minun täytyy saada tehdä omat virheeni.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Tosin harmittaa, että kirjoja en ole ehtinyt paljoa lukea ja lukujumi vaivaa jälleen. Olen yrittänyt päivittää reaaliajassa, mutta eipä sinnekään ole paljon uusia kirjoja ilmestynyt. Nyt kuitenkin päätin päästä eroon edes muutamasta bloggausluonnoksesta vuodenaikojen luetut -listojen avulla. Viime syksyllä lukemistani kirjoista kerron nyt ja seuraavaksi sitten talvella luetuista. Mutta mitä tapahtuikaan viime syksynä? Löysi.

Jo useana vuonna peräkkäin olen joulun aikoihin havahtunut siihen, että olisi ollut kiva kirjoittaa joku joulutarina. Joulun kolkuttaessa ovelle, ei sellaiselle ole kuitenkaan löytynyt aikaa. Ja joulun mentyä ohi, on myös joulufiilikset ohi. Ei ole tammikuun pakkasissa eikä heinäkuun helteissä päähän pälkähtänytkään kirjoittaa tontuista. Ehkä lapset auttavat minua tarinan loppuhuipennuksen kanssa, jos itse en sitä saa valmiiksi. Nyt, Jouha sanoo, ja livahtaa ovesta sisään.