Talonemäntä, runoilija, kirjailija ja kyläaktiivi kirjoittaa itseään kiinnostavista asioista ja elämästä. Myös kirjapostaukset kuuluvat harrastuksiini monien muiden asioiden ohella. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan! Lauantai 16. No onpas taulu kun kehyksen saa! Olin liukas mies kun työtäni tein,. Minä höyläsin, veistin ja vuolin. Ja naula naulalta syttyi tähti.

Dui, dui, dui, dui. Pö, pö, pöh, pöh, pöö. Ti,ti,ti,ti, tih.

Sattuipa tässä päivänä eräänä sellaista, että retkilläni itäisissä provinsseissa löysin ypöyksinäisen ja hyljätyn kirjan. Kirja oli jätetty nojaamaan vasten Valamon luostarin kirkon seinää. Ensimmäinen ajatukseni oli, että kylläpä on taas joku hulttio ollut huolimaton ja unohtanut omaisuuttaan. Kirjan lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että kirjaa ei ollutkaan unohdettu. Olinkin joutunut kirjojen vapautusliikkeen iskun kohteeksi.

Robotit ovat hyvin pian niin arkisia, että emme enää kiinnitä niihin erityistä huomiota. Mutta mikä on robotti? Kun excursiotyyppisen työmatkan jälkeen palaat virkistyneenä ja tarmokkaana työpaikallesi, niin matkan voi katsoa tehneet tehtävänsä. Olimme sekä asiakkaan että omalla asiallamme.

Thoughts from the deep forest of my mind. Yösuon usva ja leijuva hiljaisuus. Ahtaa ja kantaa jokaisen meistä. Hiilloksen joka nystyrällä paistaa pieni uhmakas aurinko. Ja vienojen savuvirtojen äkkiä poksahtaessa. Palava luu tummuu tietä näyttäen.

Raakatekstin pöytälaatikko ja ajatuksia milloin mistäkin. Faktaa, fiktiota ja eskapismia sulassa sopassa. Elokuun yö, takkuinen raapale. Sanoja tähän raapaleeseen sain vihdoin nuo 100 yhteensä kasatuksi. Heitetään vielä nämä viisi sanaa peräkaneetiksi. Joskus tuli väsättyä uudet sanat Apina ja gorilla -lauluun, kun en oikein digannut sitä M. Nummisen ja Somerjoen biisiä, joka mukamas on lastenlaulu.

Sain käsiini, pideltäväksi ja luettavakseni, lukijoiden rakastaman kirjan. Mistä sen tietää, että kirjaa on rakastettu? Sen kannet ovat pehmeät ja sivut niin luetut, että ajattelee sen ikää. Sivuja yhteenpitävä ommel ja kansipahvin kantti on jo lepsu, vaikka sivut on sidottu lujasti toisiinsa. Ei ole kuin aikaa, loputtomasti aikaa. Myöntyminen on halua antaa toisten p.

Puutaiderintamalla ei ole viime aikoina tuntunut oikein tapahtuvan mitään, joten kai sitä voi nostaa omaa häntää hieman. Näyttely on kiertänyt Pohjois-Karjalan kirjastoissa. Tällä hetkellä se on Liperin kirjastossa. Toimittaja kävi tekemässä myös juttua puutaiteilijasta. Aiemmin näyttely on ollut mm. Enon kirjastossa, jolloin Enon paikallislehti Pielisjokiseutu.

Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta. Monte San Viton kukkulalta käsin. Syyskuu 13, 2010 Tekijä ritviecav. 8230; ja vanhoja tuttuja ja vähän uudempiakin. Joka tapauksessa jotain siitä varmaanvielä kehittelen Mansikka-lehteen. Mutta palataksemme nykyaikaan, oli tosi mukavaa tavata vanhoja kavereita Villa Lanten vastaanotolla ja rupatella vaikka lyhyestikin, vaikkei mitään divina commediaa voinut kenenkään kohdalla toteuttaa.