Muusa kysyi eilen, että onko nyt meneillään henkinen sadonkorjuu. Talven varalle ei ole mitään. Minulla on ainakin yksi pakkomielteellä viljelty palsta käsissäni ja se pitäisi leikata tai niittää. Olen yrittänyt unohtaa sen, mutta aktiivinen unohtamisen yrittäminen tekee siitä vain muistettavamman. Unohtaisinkohan sen paremmin, jos suhtautuisin siihen entistä palavammalla pakkomielteellä? Links to this post. Aurinkokylpyjä, villasukkia, varvasfetissistä nauttiva ko.

Den här veckan började vardagen igen för Islas del i och med att dagis började. Tur att detta arrangemang inte behövs varje dag, utan endast dagarna då Joonas jobbar kvällstur. Hur ska man skaka av sig känslan av dåligt samvete pga att jag inte är tillräckligt närvarande i min dotters liv? Hon trivs ju på dagis, så det tröstar ändå lite.