Huomattiin iloksemme, että meidän tavalliseen ostostelupisteeseen on ilmestynyt Starbucks. Puoliso ehdotti, että kävellään sinne. Kysyin siltä, kuvitteleeko se olevansa haikilla. Naistenhuoneessa hämmästyin, kun vesi ei virrannut hanaa kääntämättä ja paperinkin joutui itse vetämään telineestä.

Monikulttuurinen diplomaattipariskunta muuttti lapsineen Sveitsin Geneveen ja aloitti alusta. Nämä ovat nyt jo muistoja. Väsynyt henkilöni palasi kotiin Geneveen kahden Hämähäkkimieslaukkuisen kanssa viikko sitten. Arlandan leikkihuoneessa oli joko valtavia sieniä tai sitten mun pitää äkkiä soittaa jonnekin. Aino kompastui omaan sänkyynsä ja jäi sinne.

Mitäs olenkaan mietiskellyt tämän viikonlopun aikana? Kattoon tuijottaessani, mietin tänä viikonloppuna mielikuvia. Millainen olen omasta mielestäni ja millaisena muut minut näkevät. Minulle on pikkuhiljaa valjennut, että ne eivät aina ole yhteneväisiä ja että ne kaksi olemassaolevaa minää yhdessä ovat vasta koko minä. Johti koko matkan kestävään keskusteluun työstä, elämästä ja Suomen tilanteesta.

Lentokoneet lentää kauaksi ja nopeaan - - itse olen aina sama ja aina tässä. Leukakuoppamiehen vuoteella maatessa ikkunasta näkyy kaksi suurta haapaa. Olen nähnyt ne lehdittä, vaaleanvihreillä pikkulehdillä, isoilla ja keltaisillakin lehdillä. Olen katsellut niitä sateen liottamina, lumisina, auringonnousussa, kesäyön hämärässä ja tuulen riipomina, paikallaan tyynessä. Olen niitä katsoen nukahtanut, herännyt, itkenyt, nauranut, pelännyt ja ollut onnellinen.