Kuten joku on ehkä arvannutkin, pidän Juri Gagarinista. Pidän nyt myös Juri Milneristä ja siihen on hyvin selvä syy. Upporikas venäläinen on juuri sijoittanut miljooniaan hankkeeseen. Ongelma onkin siinä, jos joku vastaa. On itsekin todennut, ettei vastauksen saaminen ole välttämättä hyvä asia. Todennäköisyys sille, että muukalaiset ovat ystävällisiä ja mukavia tai että kohtaamisesta ei .

Etiäppäin, sano mummo lumessa. Ei tässä sitten muuta, heippa. Maailma ei ole tullut valmiiksi, mutta tärkeintä ei olekaan loppuunsaattaminen, vaan jalo prosessi. Se, että ylämäen jälkeen tulee alamäki ja toistepäin, on tämän elämän saletti tosiasia. Ihminen kasvaa isoksi, hankkii ystäviä, valitsee ammatin, kehittää ammattiy.

Yhtä sun toista kirjallisuudesta, musiikista, elokuvista ja elämänmenosta. Ihminen ei suinkaan saa rauhassa elää omaa elämäänsä vaan on lenkki sukupolvien ketjua. Jokin aiempien sukupolvien trauma, kohtalo tai asetelma tulee eteen tulevissa sukupolvissa, vaikka he eivät sitä tietoisesti ajattelisikaan. Levottomuus, outo pelko tai lukko valtaa mielen, kun jokin ikä tai elämänvaihe aktivoituu. Sukutarinoita kerrotaan ja niiden mukana jo edesmenneiden ääni tulee kuuluv.