Kipeänä hellin elimistöä inkiväärijuomalla ja kanasopalla. Paloittelen tuoretta inkivääriä ja keitän sitä, kunnes vesi saa vähän väriä. Soppaan heitän riisiä, paistettua kanaa, parsakaalia, inkivääriä ja sitruunaruohoa ja keiteltyäni kaiken kypsäksi lisään kookosmaitoa. Sohvan pohjalla rötköttäessäni tuli katsottua Netflixistä dokumenttielokuva Blackfish. En voi hurskastella olevani erityisen eettinen omassa .

Huomenna menen synnärille, luvallisena erikoistuvana lääkärinä. On tässä jo vähän aloiteltu, mutta tositoimiin huomisaamusta alkaen. Kävi niin että sille tuli kuin tulikin nimeksi Chicagon lääkäri. Onnistuitte vakuuttamaan, rakkaat kommentoijat.

Luin tässä hiljattain aivan erinomaisen artikkelin ulkomailla asumisesta ja lapsiperheistä. Yleensä ärsyynnyn teksteistä, jotka trendikkäästi lupaavat viisi tai seitsemän tai kolmetoista asiaa jotain todella raflaavaa. Ne kun niin kovin harvoin täyttävät otsikon asettamat odotukset. No, tällä kertaa oli mukavaa olla väärässä. Kirjoittaja on onnistunut pukemaan täsmällisesti sanoiksi monta asiaa, jota olen itse pyöritellyt takaraivossa.

Toisessa maailmassa palaan vielä Suomeen, lainaan auton ja ajan lähimmälle ABC-asemalle elämään standardisoitua maailmaa. Ketjupaikoissa on turvallista, tietää aina mitä saa. There is nothing to do. For our liberation, except wait in the horror of it.